Huoltovarmuuskeskuksen epäonnistuneiden hengityssuojainhankintojen myötä julkinen hankintatoimi on saanut enemmän huomiota ja palstatilaa kuin koskaan aikaisemmin. Tapauksen johdosta Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Tomi Lounema ilmoitti eroavansa tehtävästään ja jopa työministeri Tuula Haataisen vastuuta on peräänkuulutettu.

Huoltovarmuuskeskus avasi 9.4. julkaistussa tiedotteessaan tiedotusvälineissä maskifiaskoksi nimetyn tapauksen taustoja. Huoltovarmuuskeskuksen tiedotteen keskeinen viesti oli, että poikkeusolot vaativat normaalista poikkeavia hankintaprosesseja. Huoltovarmuuskeskus on työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan laitos, jonka tehtävänä on turvata yhteiskunnan toimintakyky häiriötilanteissa. Miksi Huoltovarmuuskeskuksen hankintatoimea ja prosesseja ei ole rakennettu ydintehtävänsä lähtökohdista, jolloin nykyisen koronakriisin kaltaisessa poikkeustilanteessa tämänkaltaisilta uutisilta vältyttäisiin?

Maskifiaskossa huomio ja toimittajien kysymykset ovat vahvasti keskittyneet siihen, ketkä olivat hämäristä suojainhankinnoista tietoisia. Tapausta koskevassa tiedotustilaisuudessa ministeri Haatainen toisti useaan kertaan, että hänen vastuunsa on varmistaa Huoltovarmuuskeskuksen toiminta eikä hän puutu sen operatiiviseen toimintaan. Huomio ei kuitenkaan saisi keskittyä yksittäisiin operatiivisiin toimenpiteisiin, vaan kysymys on nimenomaisesti hankintatoimen kokonaisvaltaisesta organisoinnista sekä tarkoituksenmukaisista hankintaprosesseista, joista Huoltovarmuuskeskuksen toiminnasta vastaavilla henkilöillä tulisi olla selkeä käsitys.

Epäonnistuneiden suojainhankintojen arvo on useita miljoonia euroja, jotka viime kädessä tulevat veronmaksajien maksettavaksi. Julkisten hankintojen arvo Suomessa on vuositasolla noin 35 miljardia (35 000 000 000) euroa, joten näiden suojainhankintojen osuus kokonaisuudesta on vain murto-osa. Positiivinen asia maskifiaskossa onkin se, että julkisiin hankintoihin todennäköisesti kiinnitetään jatkossa yhä enemmän huomioita. Julkisia hankintoja sääntelevän lainsäädännön keskeisiä tavoitteita ovat julkisten varojen tehokas käyttö ja laadukkaiden hankintojen edistäminen. Kyseiset tavoitteet jäävät kuitenkin valitettavan usein liian vähälle huomiolle julkisessa hankintatoimessa. Tämän hankintakonsultin pääsiäistoiveena onkin, että julkinen hankintatoimi ja sen kehittäminen saavat jatkossa niiden yhteiskunnallista merkitystä vastaavan huomion.

Kommentoi