Vahingonkorvausvastuu julkisissa hankinnoissa ja hankintasopimuksissa

Vahingonkorvausvastuu julkisissa hankintamenettelyissä sekä hankintasopimuskaudella on tärkeä oikeudellinen vastuukysymys, joka voi vaikuttaa sekä tilaajan että toimittajan asemaan ja riskeihin hankintasopimusten toteuttamisessa sekä jo tarjousmenettelyn aikana.

Korvausvastuun voi jakaa siten kahteen “pääkategoriaan”, varsinaiseen menettelyä koskevaan vastuuseen sekä ns. perinteiseen sopimusvastuuseen.

Hankintalain 169 §:n mukaan, joka tämän lain, Euroopan unionin lainsäädännön taikka Maailman kauppajärjestön julkisia hankintoja koskevan sopimuksen vastaisella menettelyllä aiheuttaa ehdokkaalle, tarjoajalle tai toimittajalle vahinkoa, on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon.

Kun vahingonkorvausvaatimus koskee tarjousmenettelystä aiheutuneita kuluja, korvauksen tuomitsemiseksi riittää, että ehdokas, tarjoaja tai toimittaja näyttää toteen 1 momentissa tarkoitetun virheellisen menettelyn ja sen, että virheettömässä menettelyssä hänellä olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu. 

Vahingonkorvausasioissa toimivaltainen tuomioistuin on oikeudenkäymiskaaren 10. luvussa tarkoitettu käräjäoikeus.

Hankintalain 169 §:n tarkoittama vahingonkorvausvastuu kohdistuu hankintayksikköön, mutta vahingonkorvausvastuu voi yleisten sopimusoikeudellisten normien mukaan syntyä sekä hankintayksikölle että tarjoajalle/toimittajalle.

Vahingonkorvausvastuu voi syntyä niin hankintayksikölle kuin tarjoajallekin

Vahingonkorvausvastuu voi hankintalain 169 §:n mukaisessa tilanteessa liittyä tilanteeseen, jossa hankintayksikkö on toiminut virheellisesti jo hankintamenettelyssä ja aiheuttanut siten taloudellista vahinkoa tarjoajille, ennen kuin on olemassa varsinaista hankintasopimusta. Hankintalain 169 §:ssä vahingolla tarkoitetaan kaiken tyyppisiä menetyksiä, ei vain hankintamenettelyyn osallistumisesta aiheutuneita kustannuksia. Korvaukseen oikeuttavaa vahinkoa voi syntyä tarjoajalle tarjouskilpailuun osallistumisesta aiheutuneina kustannuksina ja saamatta jääneenä voittona. Tämä voi olla esimerkiksi tarjousmenettelyyn osallistumisesta aiheutuneita kustannuksia tarjoajalle, joita ei olisi ilman virheellistä menettelyä aiheutunut.

Niin sanottu perinteinen sopimusperusteista vahingonkorvausvastuuta koskeva kysymys nousee esiin erityisesti silloin, kun kilpailutus on jo tehty ja hankintasopimuksen osapuolet eivät pysty täyttämään sopimusvelvoitteitaan sopimuskaudella. Tällöin on kyse sopimusperusteisesta vahingosta ja sen arvioimisesta. Esimerkiksi voidaan ottaa tilanne, jossa hankintayksikkö on sopinut toimittajan kanssa tietyn laitteen toimittamisesta ja solminut siitä hankintasopimuksen. Sopimuksesta huolimatta Toimittaja ei pysty laisinkaan toimittamaan laitetta. Hankintayksikölle voi syntyä vahinkoa esimerkiksi siitä, että se joutuu ostamaan esimerkiksi samaan tarkoitukseen sopivan laitteen kalliimmalla hinnalla ja järjestämään ensin tätä koskevan uuden kilpailutuksen. Tällöin sopimusperusteinen vahingonkorvausvastuu on ns. perinteistä sopimusperusteista korvausvastuuta, kuten missä tahansa sopimusrelaatiossa, oli kyse mistä tahansa sopimuksesta.

Vahingonkorvausvastuun edellytys on, kuten yleensäkin vahingonkorvausasioissa, että virheellisellä menettelyllä on syy-yhteys aiheutuneeseen vahinkoon ja vahinko on aiheutettu tuottamuksellisesti tai tahallisesti. Esimerkiksi hankintayksikkö on rikkonut hankintalakia. Selkeä tilanne tämän virheellisen menettelyn osoittamiseen on markkinaoikeuden hankintavalitukseen antama päätös, jossa todetaan hankintayksikön rikkoneen hankintalakia. Vaikka Markkinaoikeuden päätös ei ole varsinaisesti välttämätön edellytys vahingonkorvauskanteen nostamiselle, on syytä kuitenkin huomioida, että nämäkin oikeuskeinot tulee ja kannattaa huomioida asianmukaisesti ja niillä voi myös olla huomattavaa näyttöarvoa korvausvaatimuksen menestymisen kannalta.

Korvausasioista kannattaa pyrkiä neuvottelemaan

Vahingonkorvausvastuuasioita ei laisinkaan käsitellä markkinaoikeudessa, mikä on hyvä muistaa. Markkinaoikeudella ei ole toimivaltaa käsitellä tällaista siviilikannetta, eikä siten esimerkiksi hankintavalituksen yhteydessä voida käsitellä vahingonkorvausvaatimusta. Ensisijaisesti korvausasioista kannattaa pyrkiä neuvottelemaan lähes aina. Viime kädessä vahingonkorvausta koskeva asia tulee käsitellä erikseen riita-asiain käsittelyjärjestyksessä toimivaltaisessa yleisessä tuomioistuimessa, ei markkinaoikeudessa.

Mikäli olet kohdannut tilanteen, jossa mahdollisesti tulisi arvioida vahingonkorvausvastuun aktualisoitumista, osaamme punnita tilannetta ja antaa arvion siitä, miten asiassa tulisi edetä. Ensisijaisesti on järkevää pyrkiä ratkaisemaan tilanne neuvotteluteitse, jos se vain on mahdollista. Aina näin ei kuitenkaan ole, jolloin tulee arvioida asiaa tuomioistuinmenettelyn näkökulmasta. Sitäkään tilannetta ei ole syytä liiaksi pelätä, vaan olla matalalla kynnyksellä yhteydessä hankintoihin perehtyneeseen oikeudenkäyntiasioita hoitavaan juristiin, joka osaa arvioida asiaa ja esittää käytettävissä olevat toimintavaihtoehdot selkokielelle.

Olethan yhteydessä, jos aihe kiinnostaa enemmän tai on muuten ajankohtainen.